|
Atooppinen ekseema tunnetaan monella nimellä. Nimitykset kuvastavat taudin vaihetta ja senhetkisiä oireita: maitorupi 0–2-vuotiailla, taiveihottuma leikki- ja kouluikäisillä sekä laaja-alainen pään alueelle ja ylävartaloon painottuva atooppinen ekseema murrosikäisillä ja aikuisilla. Osalla atoopikoista ihottuma jatkuu koko iän.
Atooppinen ekseema on harvoin puhdas "ekseema" eli ihon tulehdus, jossa pääpaino on ihon verinahan yläosassa ja orvaskedessä. Suurin osa muutoksista on raapimisen ja kyhnytyksen aiheuttamaa ihon pintakerroksen, orvaskeden paksuntumaa (jäkälöitymistä), rupia ja pieniä haavoja. Useilla on mukana stafylokokkien ja muiden märkäbakteerien aiheuttamaa kroonista infektiota. Murrosiästä lähtien myös rasvahiivat lisääntyvät ihottumassa ja pahentavat sitä usein.
Atooppisen ekseeman erityismuotoja ovat niin sanottu lumipalloihottuma käsissä ja kumisaapasihottuma jaloissa. Niitä on leikki-ikäisillä ja vielä koulun alaluokilla. Ratsupaikkaihottumaksi kutsuttua ihomuutosta on koulu- ja teini-iässä pakaroissa ja reisissä etenkin tytöillä. Oireet saattavat jatkua murrosiän jälkeenkin. Keratosis pilaris, talirauhasten sarveistapit liitetään usein atopiataipumukseen, samoin tavallinen iktyoosi.
Viime vuosien aikana on maailmalla esitetty vaatimuksia, että atooppinen ekseema pitäisi jakaa kahtia sen mukaan, onko iho- tai verikokeissa todettavissa suurentuneita määriä allergiaan liittyviä vasta-aineita eli IgE-vasta-aineita ympäristömme tavallisia allergian aiheuttajia, kuten siitepölyjä, eläinhilseitä tai ruokia kohtaan. Siten tulisi puhua atooppisesta atooppisesta ekseemasta ja ei-atooppisesta atooppisesta ekseemasta. Jako on niin keinotekoinen, ettei sitä Suomessa käytetä. Ulkomaisissa tietolähteissä se on osittain käytössä ja saattaa aiheuttaa lukijassa hämminkiä.
Atooppisen ihon peruspiirteenä pidetään ihon kuivuutta. Sen katsotaan johtuvan ihon pitkäketjuisten rasva-aineiden, keramidien puutteesta ja sarveisaineen eli keratiinin aineenvaihduntaan vaikuttavaa filaggriinigeenin poikkeavasta toiminnasta.
Lähde: www.terveyskirjasto.fi
|
