– Eivät ne mitään haittaa. Oireitahan on vain lyhyen aikaa pahimmilla paikoilla, enkä jaksa uskoa oireiden kroonistumiseenkaan.

Juhalla heinäallergia on kulkenut verissä jo kymmenkesäisestä. Perhelomalla kauan sitten ilta-auringon laskiessa pikkupoikaa alkoi yhtäkkiä aivastuttaa ja nenä vuotaa. Mitä ihmettä tämmöinen on, hämmästeli Juha.

Aikaa kului melkoinen tovi, ennen kuin oireet kytkeytyivät tietynlaisiin paikkoihin.

– Diagnoosi on edelleen omani. Testejä ei ole tehty, eikä niihin ole tarvetta. Antihistamiineja olen joskus kokeillut, mutta pärjään hyvin ilmankin.

Heinäallergia ei käytännössä haittaa tai rajoita Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutin luonnontutkijan arkea.

– Pahimpia paikkoja osaan välttää. Joskus on kyllä sukellettu sekaan tietäen, että kohta kutisee.

Juhan mielestä heinäallergia on vähän kuin talviflunssa – tulee aina yhtä säännöllisen epäsäännöllisesti mutta varmasti, tekipä ja toimipa miten vaan. Sellaista elämä on!

5.10.2011

« Takaisin