Kimmolla on allergioita vaikka muille jakaa.

– Minulla on siitepöly-, ruoka-aine- ja eläinallergia. Lisäksi en siedä tekokuituja enkä väriaineita, erityisesti sinistä. Hajusteetkaan eivät tunnu hyviltä, 44-vuotias mies Keravalta luettelee.

Siitepölyallergiasta kaikki alkoi, murrosikäisenä.  Allergiatestejä pojalle ei tarvinnut tehdä, kun tämän silmät muurautuvat umpeen aina koivun kukkiessa. Leppäkin aiheutti oireita.

Armeijan allergiatuvassa mitään ei tarvinnut selitellä. Löytyipä nuorelle miehelle sieltä elinikäisiä ystäviäkin.

– Sain siedätyshoitoa koivun siitepölyallergiaan 1990 -luvun lopulla. Minulle annettiin lievin annostus ja vain puolet siitäkin, mutta silti sain pahat reaktiot, muistelee Kimmo.

Kolmivuotinen siedätyshoito kuitenkin auttoi – ja hoidon jälkeinen kevät oli oikeasti ihmeellistä aikaa.

– Saatoin tuulettaa, lenkkeillä ja ulkoilla, maratonia harrastava mies innostuu muistelemaan.

Nykytilanteestaan hän sanoo:

– En enää ajattele allergioitani koko ajan. Ne ovat osa minua.

Kimmon mielestä on hyvä, että allergioista puhutaan nyt 2000-luvulla aikaisempaa enemmän.  Ja että ”vähemmän vaarallisia” tuotteita on paljon myynnissä.

Ruoka-aineallergiat rajoittavat miehen ulkona syömistä. Kimmo kertoo, että nykyisin löytäessään hyvän ruokapaikan hän käy siellä sitten usein. Hän on testannut varovasti muun muassa mustapippuria, jota pystyy nykyisin syömään.

Ikuinen optimisti toteaa, että on allergioissa paljon hyvääkin:

– Olen oppinut arvostamaan hyviä ruoka-aineita ja kokkaamaan terveellistä ruokaa. Lisäksi liikunta ja raitis ilma pitävät minut kunnossa.

Kimmon mukaan myönteinen asenne auttaa.

– Ei pidä jäädä märehtimään allergioita.  Rasittavaa on, että monet muut kauhistelevat tilannettani. En tarvitse nykyisin mitään jatkuvaa lääkitystäkään, mutta reissuilla minulla on aina kortisonipurkki mukana.

29.08.2011

« Takaisin