”Ei pähkinöille”

”Ei pähkinöille”

Nooralle, 19, allergiaa aiheuttavat pähkinät, erityisesti maapähkinä. Anafylaktisen shokin hän sai ala-asteella. Vakava maapähkinäallergia on noin prosentilla suomalaisista. Pähkinäallergia ei poistu iän myötä.

 Nelihenkinen perhe asuu Helsingissä, perheen äidin lapsuuskodissa Konalassa. Nooran isä saa voimakkaita allergiaoireita sinapista. Äidillä tai 17-vuotiaalla pikkusiskolla ei ole allergioita.

– Niinpä meidän perheessä sinappi ja pähkinät ovat pannassa, Noora kertoo.

Nooralle ei käy maapähkinä, kookos eikä manteli.

Allergia todettiin kauan sitten, kun Noora oli ala-asteella. Hän oli silloin mummolassa ja söi runebergintorttua.

– Sain siitä lieviä oireita, mutta otin lääkettä ja sitten nukuin, hän muistelee.

Sen jälkeen vanhemmat veivät tytön allergiatesteihin. Niissä hänellä todettiin pähkinäallergia. Noora ei voi syödä myöskään rapuja eikä katkarapuja, raakaa kalaa - eikä soijaa suuressa määrin.

– Jotkut vihannekset tai hedelmät, esim. omena, aiheuttavat kutinaa kitalaessa ja ikenissä. Se tuntuu ikävältä, mutta syön kuitenkin omenoita.

Pienenä hänellä oli myös maitoallergia, eikä hän sen takia tykkää maidosta.

– Kaakaota juon, ja syön sekä viiliä että jogurttia. Ja otan kalkkitabletteja!

Nuori nainen on allerginen myös kissoille, mutta sietää ns. allergiakoiria. Esimerkiksi labradorinnoutajasta hän saa allergiaoireita.

– Meillä on akvaario, ja on ollut kilpikonna.  

 

Äkkiä Meilahteen

Anafylaksia on hengenvaarallinen allerginen reaktio. Se alkaa äkillisesti, etenee nopeasti, aiheuttaa oireita useassa elimessä samanaikaisesti ja vaatii nopeaa ensiapua.

Suomen sairaaloissa hoidetaan vuosittain 150 - 200 potilasta anafylaksian vuoksi. Kaikkien anafylaktisten ja sen kaltaisten reaktioiden hoito on adrenaliiniruiske reiden lihakseen. Potilas on aina lähetettävä sairaalaan tarkkailtavaksi.

Noora oli toisella tai kolmannella luokalla, kun hän sai anafylaktisen shokin syötyään karkkeja, joissa oli pähkinää.

–Pianonsoiton opettaja oli antanut meille virolaisia karkkeja, jossa luki, että ne eivät sisällä pähkinää. Söin karkin pianotunnin jälkeen kotona. Sitten ihoon tuli isoja paukamia, henkeä ahdisti ja voin pahoin. Olo oli tosi sekava.

– Otin lääkettä ja soitin heti mummolle, koska olin yksin kotona.

Mummo tuli apuun, ja he pistivät adrenaliinia Noran reiteen. Sitten he lähtivät sairaalaan.

– Muistan, että meinasin nukahtaa autossa. Olin shokissa.  Mummo ajoi ja piti minua hereillä.

Vaikka tapahtumasta on kauan, se oli Nooralle rankka kokemus.

– Sain sairaalassa lisää adrenaliinia, ja sydämeni hakkasi. Se oli pelottavaa pienelle lapselle. Mutta se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun hän joutui anafylaksian takia sairaalaan.

– Kerran söin Ranskassa ranskalaisia, jotka oli paistettu kookosöljyssä. Ihoon tuli selkeitä paukamia, mutta allergialääke auttoi.

Nooran mielestä Suomessa on helppo elää allergioiden kanssa.

– Tämä ei ole mikään Jenkkilä, jossa maapähkinävoita ja -öljyä löytyy joka paikasta.  Silti syön vaan varmoja tuotteita.

– Eksoottista ruokaa tehdään perheen kanssa kotona, tutusta ja turvallisesta poikkeamisen pelon takia.

 

Siedätyshoitoa ehdotettu

Nuori nainen elää tasapainoista elämää allergioista huolimatta.

– Aikoinaan halusin ratsastaa ja niin tein. Pesin vaatteet aina ratsastamisen jälkeen.

– En ajattele, et allergiat on pahoja. Elän vaan!

Siedätyshoidosta Noora kertoo, että sitä on harkittu hänelle.

– Mutta kun minulla on ollut vaikeuksia muistaa ottaa kalkkitablettejakin, en siksi halua aloittaa hoitoa. Olin 17, kun sitä ehdotettiin minulle. Silloin oli myös jatkuva stressi koulun takia ja tosi kiire koko ajan, koska harrastin luistelua.

Nykyisin Noora valmentaa kerran viikossa luistelijatyttöjä Myllypuron taitoluisteluklubilla.

 

Haaveena toimittajan työ

Noora pääsee ylioppilaaksi joulukuussa 2014. Hän haluaa toimittajaksi.

– Haen parhaillaan töitä. Keväällä sitten alan lukea Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin, hän suunnittelee.

 

24.11.2014

 

« Takaisin