Leena tuntee Kansallisen allergiaohjelman (2008–2018) läpikohtaisin. Hän on ollut suunnittelemassa ja kirjoittamassa ohjelmaa, ja on myös tehnyt itse allergiatutkimusta Suomen ja Venäjän Karjalan väestöistä jo 2000-luvun alusta.

– Venäjän Karjalassa eletään yhä monin paikoin kuin Suomessa 1950-luvulla. Ympäristö sisältää paljon mikrobeja ja asuinolot ovat vaatimattomat. Vesi kannetaan kaivosta, ja vihanneksia ja juureksia viljellään paljon itse. Kaikki tämä suojaa suurelta osin kroonisilta tulehdussairauksilta, kuten esimerkiksi astmalta ja allergioilta. Lapsilla on merkittävästi vähemmän allergioita siellä kuin saman ikäisillä suomalaislapsilla.

– Sosio-ekonomiset erot ovat ainutlaatuiset Suomen ja Venäjän Karjalan välillä, vaikka alueet sijaitsevat lähellä toisiaan, tutkija painottaa.

 

Taustaa ja tuloksia

Mutta miten mikrobiologi ajautui mukaan Allergiaohjelmaan?

– Olimme tehneet emeritusprofessori Tari Haahtelan kanssa tutkimusyhteistyötä ja hän pyysi mukaan, kun Kansallisen astmaohjelman (1994 -2004) myötä alettiin hahmotella Kansallista allergiaohjelmaa.

Tarvittiin kuitenkin taustatyötä, raportointia, suunnittelua ja rahoitus, ennen kuin Kansallinen allergiaohjelma käynnistyi keväällä 2008. Se jakaantuu kahteen osaan: Filha on kouluttanut alusta lähtien terveydenhuollon ammattilaisia allergian hoidon nykysuosituksista ja kouluttaa edelleen. Tähän mennessä mukana on ollut noin 15 000 terveydenhuollon ammattilaista.

Allergia- ja Astmaliitto, Hengitysliitto sekä Iholiitto hoitavat puolestaan väestöviestinnän, pääkanavanaan verkkosivusto www.allergiaterveys.fi. Hankkeen myötä on tavoitettu jo yli kaksi miljoonaa suomalaista.

– Allergiaohjelmalle tuntui olevan suuri tilaus. Ehkä siksi, että ohjelman ydinsanoma on vapauttava. Ei ole mitään kieltolistoja lievissä allergioissa. Vakavat allergiat ovat sitten asia erikseen, sanoo Leena.

 

Huippututkijat kokoontuivat Helsingissä

Leena työskentelee Yrjö Janssonin säätiön lääketieteellisenä tutkimusjohtajana. Säätiö jakaa vuosittain apurahoja ja järjestää symposiumeja muutaman vuoden väliajoin.

Säätiön 60-vuotisjuhlasymposium Krooniset tulehdustaudit, ympäristö ja elämäntavat – miten ne liittyvät yhteen? järjestettiin elokuussa Helsingissä. Noin 100 ympäristölääketieteen huippututkijaa ympäri maailmaan osallistui kokoukseen.

– Seuraavan symposiumin järjestämme mahdollisesti vuonna 2017.

 

Luonnon merkitys suomalaisille

Tutkija painottaa, että urbanisaatio ei ole kaikilta osin hyväksi ihmiselle.

– Ihmisen immuunijärjestelmä ei ole ehtinyt sopeutua kaupunkiympäristöön; eikä elimistö siihen, että vietämme 90 prosenttia ajasta sisätiloissa! Siksi luonnon monimuotoisuutta olisi saatava myös kaupunkeihin. Ja ihmisten on yksinkertaisesti liikuttava enemmän. Itsekin istun päivän mittaan aivan liian paljon, ja vielä iltaisin olen usein koneen ääressä, hän harmittelee.

Leena näkee kuitenkin lupaavia merkkejä paremmasta.

– Olen iloinen, että nuorten partio- ja suunnistusharrastus on nyt yhä suositumpaa.

Hän on ilahtunut myös uudenlaisesta rakentamiskulttuurista.

– Luin, että Helsingissä Jätkäsaareen rakennetaan asuntoja, joiden parveketerasseilla olisi kasveja. Puisto ikään kuin jatkuisi ylös.

Aika moni suomalainen pitää luonnossa liikkumista tärkeänä, myös mielenterveyden ja rauhoittumisen kannalta.

– Olen toiveikas. Merkit viittaavat siihen, että tilanne jossain määrin paranee.

 

14.11.2014

 

 

« Takaisin