Anne aloitti polttamisen 13-vuotiaana Pieksämäellä.

– Kaverit aloittivat myös silloin. Meijerin takana poltettiin yhdessä: yksi kyttäsi nurkan takana ja muut poltti, hän muistelee.

Annen vanhemmat polttivat silloin - ja polttavat edelleen.

– Teininä jäin kiinni polttamisesta. Tuli kotiarestia ja menetin viikkorahat, mutta polttaminen ei loppunut.

Koulun pihalta tyttö kavereineen juoksi läheiseen metsään savuttelemaan.

– Olen aina polttanut paljon. Aikuisena vedin puolitoista askia päivässä, viimeisen 10 vuoden ajan.

 

Koulutuspäiviltä uusi elämä

Anne asuu Akaan Viialassa miehen ja neljän koiran kanssa. Hän harrastaa agilityä energisten kääpiövillakoirien kanssa. Koiranäyttelyissä nainen käy Baltian maita myöten. Reipas myymäläneuvoja auttaa työkseen R-ketjun uusia yrittäjiä alkuun.

– Neuvon, että he pärjäävät työssään, ja varmistan että kioskit ovat konseptin mukaisia. Vastaan 50 kioskista Tampere-Ikaalinen-Sastamala- Muurame -akselilla.

Anne yritti lopettaa polttamisen 10 vuotta sitten.

– Käytin nikotiinilaastaria ja olin polttamatta kolme kuukautta. Olen myöhemminkin käyttänyt noita laastareita pitkillä lennoilla.

Mutta sitten polttaminen jatkui.

– Tein päätöksen lopettaa heinäkuussa 2013. Olin miettinyt asiaa "sikapitkään", koska hengästyin agility-radalla koirien perässä juostessa.

Päätöksen jälkeen Anne vaihtoi tupakan sähkötupakkaan.

– Jotain tapahtui; muutin tupakkakäyttäytymistäni.

Ensimmäisen kerran hän kokeili nikotiinisumutetta helmikuussa. Heti tuntui, että se toimi hänelle paremmin muut vaihtoehdot.

– Kun sumute sitten tuli myyntiin alkuvuodesta, ostin heti sitä. Se sopi minulle - enkä ole sen jälkeen polttanut ollenkaan. Nykyisin hän ei käytä sumutetta enää ollenkaan kotona, ja töissäkin vaan 1-2 kertaa päivässä.

 – Unohdan sen olemassaolon koko ajan useammin. Myös suklaa on auttanut minua, hän nauraa.

Annelle lopettaminen oli helppoa. Hän tietää miksi.

– Minulla on mennyt hyvin, koska olin tehnyt päässäni pohjatyön valmiiksi. Mietin asiaa niin monta vuotta! Päätin väkisin keksiä keinon savuttomuuteen.

 

Aistit toimiviksi

Tupakoinnin lopettamisella on tunnetusti monia hyviä puolia, ja muutoksia tapahtuu nopeasti.

– Haju- ja makuaistit palautuivat parissa kolmessa viikossa. Huomasin, että Tampereen Hämeenkatu haisi toisi pahalle!

Annen ruokailutottumukset muuttuivat myös täysin. Rasvainen ruoka ei maistu enää hyvältä. Makeat maut, erityisesti suklaa, miellyttävät.

– Ketsuppi ja sinappi maistuvat nykyisin etikalle. Annen mies poltti myös, mutta syö nykyisin nikotiinipurkkaa, eikä polta enää.

– Pestiin sinänsä puhdas kämppä, kun alettiin molemmat haistaa hajuja. Kuukauden verran haistoimme kaikkea jopa liikaa! Nyt hajuaistit ovat normaalit.

Lähipiirissä Annen vanhemmat tupakoivat edelleen.

– Mutta he ovat iloisia, että minä lopetin. Äiti puhuu joskus lopettamisesta, mutta isä ei varmaan pysty lopettamaan, Anne arvelee.

Sitten hän kertoo nauraen, että on nykyisin nipo.

– Ihmiset käyttävät ihan hirveästi työaikaa tupakointiin! Tein itse samoin, joten minulla ei ole varaa moralisoida ketään.

 

6.8.2014

 

 

« Takaisin