Luotsit asettuvat jonoon Kanavasuun päiväkodin pihalle Lappeenrannassa. Satakielet laulavat, kun 4-5 –vuotiaat, Anne, lastentarhanopettaja Birgit ja lastenhoitaja Tanja kävelevät läheiseen metsään retkelle.

Toukokuun lopun aamu on lämmin, ja metsä lapsille mieluinen leikkipaikka. Anne on vienyt sinne päiväkodin 3-5 -vuotiaita säännöllisesti toukokuun ajan. Ja vie heitä taas metsään syksyllä.

– Vein lapsia ulos lumi- ja kaatosateessa sekä helteellä, Anne muistelee kevätretkiä.

Hän pitää retkistä päiväkirjaa, jota tullaan hyödyntämään myös mallina muille päiväkodeille. Ajatelkaa: luontoon ei tarvita mukaan hienoja välineitä tai pilkuntarkkaa ohjelmaa, sinne vaan touhuamaan!

– Toisto on tärkeää pienille lapsille. Sama siili- ja oravaleikki joka retkellä toimii!

 

Kaikki aistit käyttöön  

Ohjelma luonnossa on usein samantyyppinen: alkupiirillä aloitetaan. Lapset toistavat Annen perässä runon – ja sitten kuunnellaan metsän ääniä. Monenlaiset leikit ja lukuhetki metsässä kuuluvat pakettiin. Leikkien avulla liikutaan paljon.

Retkillä myös tunnustellaan jotakin luonnonmateriaalia. Nyt olivat vuorossa puunkappaleet. Edellisenä viikolla lapset keräsivät maasta matoja ja kotiloita. Sitten he laittoivat oliot valkoisille, mukanaan tuomille pahvinpaloille ja katsoivat niiden liikkumista. Lapset lisäsivät myös risuja ja kiviä pahveille.

– Kaikkia aisteja viritellään. Kutittelin tänään puun lehdellä lasten poskia – ja he minun!

Anne sanoo, että ei ole biologi.

– Tehtäväni on viedä lapset luontoon liikkumaan. Tarvittaessa kyllä kerron esimerkiksi metsämansikoista ja mustikoista, mutta en ole opettaja.

Yksi lasten suosikkihetkistä toukokuussa oli muurahaisten karkkipäivä. Anne jakoi lapsille raesokeria, jota he saivat heittää muurahaisille kekoon. Ja lapset pohtivat, onko muurahaisilla hampaita tai hammasharjoja!

Lasten matka metsän keskelle jatkuu eri lailla kävellen ja juosten: välillä he menevät talitinttijuoksua, välillä hiirikävelyä.

He myös näyttävät, miten oravat liikkuvat. Metsän keskellä istutaan alas kaatuneille puunrungoille ja syödään eväät. Sitten Anne lukee Otto -Nallen kevätretken.

– Kirja kertoo tästä meidän metsästä, lapset hihkuvat.

 

Hyvät vinkit

Retkellä mukana ollut Birgit on tehnyt 36 vuotta töitä lastentarhanopettajana.

– Olen saanut Annelta paljon uusia vinkkejä. Jopa matkat metsään voi hyödyntää, hiirikävelynä taikka tuhatjalkaisena.

Kokeneen lastentarhanopettajan mukaan lapset ovat elementissään luonnossa.

– Kaikilla ei ole metsää kotinsa lähellä, joten siksikin on hyvä, että teemme paljon erilaisia luontoretkiä.

 

Koirat kotiin

Lukuhetken jälkeen Anne kehottaa lapsia valitsemaan maasta oman ”koiran”, puunkappaleen. Se sidotaan lankaan. Sitten koiranulkoiluttajat juoksuttavat koiriaan ympäri metsää ja rinnettä ylös alas.

– Nämä hauvat saa viedä kotiin, Anne lupaa.

Luontoretken lopuksi leikitään vielä siilileikkiä - ja kotimatkalla maistellaan ketunleipiä. Niitä lapset syöttävät myös koirille. Reilun tunnin ajan 4-5 -vuotiaat ovat innostuneita kaikesta.

Eikä kukaan valita mistään tai haikaile muunlaista tekemistä.

– Alle kouluikäiset lapset ovat parhaita metsäkavereita. He uskovat vielä satujen maailmaan – ja satujen avulla voi tehdä vaikka mitä! Anne iloitsee.

 

Metsämörrit käynnistäjänä

Luonto-ohjaaja Annesta tuli omien lasten myötä.

– Vein lapseni Metsämörri -toimintaan, jota lastentarhanopettaja Ulla Karhuvuoren päiväkodissa veti. Sitten siirryin ryhmään kulkemaan - ja Ulla pyysi minua apuohjaajaksi. Kävin Suomen Ladun Metsämörri-koulutuksen ja monia muitakin koulutuksia.

Nyt hän on Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin luontokerho-ohjaaja. Hän vetää luontoretkiä myös koululaisille ala-asteella.

 

30.5.2014

 

« Takaisin