Ensimmäisen kerran Sirkku kokeili tupakkaa teininä, sitten parikymppisenä ja noin kolmekymppisestä lähtien hän poltti 15 tupakkaa päivässä.

– Poltin vapaalla ja ruokailun jälkeen. Myös satunnaisesti työssä vanhusten ryhmäkodissa tauolla, hän muistelee.

Helmikuussa 2012 Sirkku sai tarpeekseen hengityksen vinkumisesta ja soitti kaupungin tupakkaklinikan terveydenhoitajalle. Vastaanottokäynnin jälkeen nainen poltti viimeisen tupakkansa. Ryhmään hän pääsi huhtikuussa.

– Meillä oli kiva, pieni viisihenkinen porukka. Oli mukava kuunnella muiden kokemuksia ja huomata, ettei kellään ollut sen kummoisempaa. Ryhmän tuki oli tosi tärkeää! Naurettiin ja taputettiin toisillemme.

Kurssi oli ilmainen. Lopettaja sai myös ilmaiseksi ensimmäiseksi kahdeksi viikoksi nikotiinipurkat, -laastarit tai tabletit sekä tarvittavat lääkärinreseptit. Sirkkua auttoivat laastari ja purkka. Holkkikin tuli tutuksi.

Asiantuntijat, esim. ravitsemusterapeutti ja lääkäri, pitivät hyödyllisiä luentoja kurssilaisille.

 

Tilalle urheilu

– Odotin että elämä olisi mennyt mullin mallin, mutta ei. Minulle ei tullut suuria tunteenpurkauksia eikä hikoilua. Kuitenkin tupakasta luopuminen oli kuin olisi menettänyt parhaan kaverin.

Lopetusoperaatio kesti kahdeksan kuukautta. Kolmen kuukauden jälkeen naista alkoi helpottaa.

Lisäksi Sirkku otti urheilun tupakan tilalle. Nyt tämä vuorotyöläinen ui, sauvakävelee ja pyöräilee.

 – Hengitykseni ei enää pihise - ja ihoni on nyt kuulas. Tuoksut haistan ihan eri lailla, iloitsee Sirkku.

Nainen kertoo nauttivansa uudesta elämästään kovasti.

– Ennen kaikki oli sidottu tupakointiin. Aamullakin piti päästä pakkasessa heti parvekkeelle tupakalle ja lähdön hetkellä tarkistaa, että tupakat olivat sammuneet. Työssä tauot piti ajoittaa niin, että pääsi ulos polttamaan.

Hän tunnustaa kuitenkin:

– On minulla kriisitupakka kotona, jos sota syttyy!

 

Ensin esimerkkinä

Nyt syksyllä 2013 Sirkku on perehtynyt ja valmentautunut Helsingin kaupungin tupakkaklinikan ryhmän vetämiseen yhdessä seniorivetäjän kanssa. Naisella on haaveena ryhmän vetäminen myöhempänä ajankohtana.

– Olen tykännyt olla ryhmäläisille esimerkkinä, että tupakoinnin lopettaminen onnistuu. Kenenkään ei kannata lannistua lopettamisvaiheessa. Ja jokainen on itsensä paras tsemppari!

 

21.10.2013

 

« Takaisin