Turkuun alle kouluikäisenä muuttanut Aulikki nauttii elämästä täysillä. Astma ja keuhkoahtaumatauti löytyvät tautilistalta, mutta ne eivät naista masenna. Tupakasta hän pääsi eroon työterveyslääkärin avulla vuonna 1999, eikä ole polttanut sen jälkeen.

– Aloitin polttamisen 13-vuotiaana. Tuskalla opeteltiin pikkuserkun kanssa polttamaan.

 

Ajan hengessä

Aulikin molemmat vanhemmat polttivat. 1960-luvulla tupakointi kotona ja kylässä oli yleistä. Vanhemmat eivät kuitenkaan hyväksyneet tyttärensä tupakointia. Monet aikuiset polttivat joka paikassa: kyläpaikoissa pöydistä löytyivät aina tuhkakupit.

– Salassa me tytöt poltettiin. Koulumatkalla meni 1-2 tupakkaa.

Läheiset olivat murheissaan tytön polttamisesta.

– Isä lupasi tonnitolkulla rahaa jos lopettaisin, mutta sekään ei motivoinut minua riittävästi.

Aulikki poltti yli 30 vuotta askin päivässä. Perjantai-iltaisin ystävättäret kokoontuivat kahville ja tupakalle jonkun keittiöön.

– Ja aina kun lankapuhelin soi, otin tupakat esiin ja sytytin ensimmäisen. Sitten vedin poltellen kolmen tunnin maratonpuhelun.

Aulikki puhuu värikkäästi polttamisestaan:

– Polttaminen oli todella ihanaa. Rakastin tupakanpolttoa!

Nainen sai tupakoinnin liittymään kaikkeen tekemiseensä. Esimerkiksi imuroinnin jälkeen palkintona oli tietysti tupakka. Ja töissä postissa piti pitää aina tupakan mittaisia kokoustaukoja.

Astma hänellä todettiin alle 30-vuotiaana, ja lievähkö keuhkoahtaumatauti noin 10 vuotta sitten.

– Mielihyvä pitää löytää pään sisältä, hän sanoo nyt.

Aulikin mielestä tupakoitsijoiden pitäisi nähdä ennen polttamisen aloittamista kotihappilaite.

– Se herättäisi, jos tupruttelijalle sanottaisiin, että nukut tämän laitteen kanssa lopun elämäsi!

 

Kaksi vaihtoehtoa

Aulikki sai lopulta työterveyslääkäriltä kimmokkeen lopettamiseen. Hän oli ennen lääkärin kehotusta kokeillut yhtä tupakanvieroitusryhmää, mutta se ei toiminut hänelle.

– Olin paljon nuorempi kuin muut ryhmäläiset.

Sitten lääkäri, joka hoiti hänen astmaansa pysäytti hänet. Tämä sanoi suoraan:

– Nyt valitset tiesi: jos et lopeta tupakointia, saat seuraavaksi happiviikset.

Lääkäri myös ilmoitti Aulikin heti vastaanottokäynnin jälkeen TYKS:n tupakanvieroitusklinikan ryhmään. Sieltä tuli viikossa kirje kotiin, ja Aulikki aloitti heti sen jälkeen ryhmäkäynnit.

Keskeistä ryhmässä oli vetäjän jämptin myönteinen asenne. Hän sanoi aikanaan kurssilaisille, että ensi keskiviikkona lopetatte tupakoinnin: torstaina kukaan ei enää polta.

– Keskiviikkoiltana myöhään itkin ja poltin viimeisen tupakkani.

Vertaistuki ”ihanassa tupakkaryhmässä” oli Aulikille tärkeää.

– Myös omaiseni kannustivat minua. Ja yksi ystävätär lopetti, koska ”jos Aulikki lopettaa, minäkin pystyn siihen”. Ja pystyi.

Nainen kiittää työterveyslääkärinsä toimintaa.

– Kaikki arvoni olivat hyvät, eikä minulla ollut minkäänlaisia vaivoja. Toisaalta ihminen tottuu huonoon kuntoonsa. Lääkärin velvollisuus on kehottaa jämptisti lopettamaan tupakointi – ja varmistaa hoitoketju. Vastuu on kuitenkin jokaisella itsellään.

 

Ylimainostettu vaikeus

Aulikin mielestä tupakoinnin lopettamisesta on tehty vaikeaa, mutta se ei ole sitä.

– Sanotaan, että kaikki ovat pahalla tuulella. Minä en ainakaan ollut, tupakkaa vaan teki mieli kaksi viikkoa lopettamisen jälkeen.

Hän käytti lopettamiseen inhalaattoria.

– Käytin sitä aina aamuisin, mutta kerran vasta klo 12. Silloin huomasin, että pärjään ilmankin. Tarvitsin aluksi vaan korviketta käsillä tekemiseen.

Aulikki meinasi repsahtaa, muttei repsahtanut. Työkaveri vahti häntä työpaikalla. Kaksi vuotta Aulikki kuitenkin säilytti tupakka-askia kotonaan, ”varmuuden vuoksi”.

Nyt on kulunut 14 vuotta ilman tupakkaa.

– Jos jostain tulee vieno tupakanhaju, vieläkin tulee vesi kielelle. Mutta näin tapahtuu vaan kerran vuodessa. Ja tunne menee ohi 30 sekunnissa. Samoin käy, jos katson telkkarista kaunista tupakointikohtausta.

Tupakkavalistajille naisella on vinkki:

– Ahdistavat keuhkokuvat eivät toimi, vaan kohdennettu, jämpti ohjaus. Tupakoitsijalle pitää realistisesti kertoa, mitä hänelle tapahtuu, jos hän ei lopeta polttamista. Järkevät aikuiset haluavat kuulla pystyvänsä lopettamaan.

– Ja siitä lähdetään, että onnistutaan!

 

29.5.2013

 

 

« Takaisin