Selleri, soija, manteli ja sitrushedelmät ovat kiellettyä Katilta. Hän ei voi myöskään juoda tavallista maitoa, mutta Hyla-tuotteet käyvät.

Jo neljävuotiaalla tytöllä havaittiin aikoinaan eläin- ja siitepölyallergia. Perheessä oli silloin hiiriä, jotka lopetettiin.

– Muutettiin omakotitaloon ja mäyräkoirat muuttivat naapuriin kolme vuotta muuton jälkeen. Ne asuivat käytännössä meillä.

Lääkäri oli kieltänyt olemasta missään yhteydessä eläimiin, mutta Kati ei suostunut luopumaan koirista.

– Kun kotona on kerran mäyräkoira – siellä on aina mäyräkoira, sanoo hän nyt 11-vuotiaan kääpiömäyräkoira Fian hankkimisesta.

Omasta koirastaan Kati ei ole saanut allergiaoireita. Hoitokoirista tulee joskus vähän ihottumaa käsivarsiin.

Eläinrakkaalle ihmiselle eläinten kanssa oleminen on tärkeää.

– Minulla on vielä kissa-allergiaa, mutta se on helpottanut vuosien myötä: silmät eivät enää muuraudu umpeen eikä henki mene tukkoon, jos olen kissojen seurassa viikonlopun. Kasvoihin koskemista täytyy välttää ennen käsipesua, jos olen rapsutellut kissoja.

 

Palavereja kokin kanssa

Allergiaoireista Kati on kärsinyt yläasteelta lähtien.

– 12-vuotiaasta lähtien minulla oli kovia vatsakipuja, mutta lääkärit eivät uskoneet, että ne johtuivat allergioista. Yritin syödä minulle määrättyjä lääkkeitä, mutta lopetin kuurit kesken, koska ne eivät tehonneet. Yksi lääkäri totesi, että oireilun syynä on se, että syön liian nopeasti! nainen muistelee.

Lastenklinikalla tekstinkäsittelijänä vuonna 2008 ennen sairaanhoitajaopintoja tämä merkonomi pääsi työterveyshuollon kautta allergiatesteihin Iho- ja allergiasairaalaan ja sai varmuuden ruoka-allergioistaan.

Kati laittaa nykyisin itse ruuat, että tietää varmasti, mitä syö.  Laurean ammattikorkeakoulussa Tikkurilassa hän sopii kokin kanssa, milloin menee ruokalaan syömään.

– Kokki tekee minulle ruokaa myös pakastimeen, Kati kiittelee.

Ravintoloissa on ollut haastavampaa.

– Usein tarjoilijat närkästyvät, kun sanon, että näitä ruoka-aineita ei saa olla ruuassa. Parikin kertaa on sattunut niin, että tarjoilija on sanonut, ettei ruuassa ole selleriä, mutta sitä on ollut siinä. Olen saanut kovat mahakivut heti, muistelee Kati.

 

”Siedätyshoito pelasti minut”

Pikkutyttöä vaivasivat aikoinaan myös siitepöly- ja eläinallergiat. 10–13 -vuotiaana hän sai siedätyshoitoa koivu-, leppä- ja pujoallergioihin. Siitä oli paljon apua reippaalle tytölle, joka muun muassa keväällä ja kesällä kesken jalkapallopelin joutui kentän laitaan hakemaan apua allergiakohtauksiin.

– Olihan se ikävää mennä pistettäväksi, mutta siedätyshoito todella auttoi minua. Jos joku miettii siedätyshoitoa, suosittelen sitä ehdottomasti!

 

Eläinten hyväksi

Kati kehottaa kaikkia harrastamaan itselleen mieluisia asioita, ei tekemään pelkästään töitä. Hän on kouluttautunut Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton eläinsuojeluneuvojaksi. Vapaaehtoistyö on nyt katkolla opintojen takia.

Katin tarkoitus on valmistua sairaanhoitajaksi joulukuussa.

 

16.2.2012

 

 

« Takaisin