|
Päiväkodeissa ja kouluissa 10–50 %:lla lapsista on jokin ruokavalio, useimmiten allergiaruokavalio. Ei tiedetä, kuinka moni niistä on todella tarpeen, ja kuinka moni perustuu pelkästään laboratoriotutkimuksen tulokseen tai luuloon. Tiedetään, että noin 10 % alle 1-vuotiaista lapsista reagoi johonkin ruokaan, useimmiten kananmunaan, 1–2 % maitoon ja noin 1 % vehnään, ohraan ja rukiiseen.
Vanhempien lasten ja aikuisten ruoka-allergiat ovat tavallisesti kytköksissä koivun, harvemmin pujon siitepölyallergiaan (ns. ristiallergia). Allergiaa aiheuttavina aineina eli allergeeneina ovat tuoreet hedelmät, vihannekset ja juurekset, usein myös mausteet.
Ruoka-allergian oireet
Imeväisiässä yleisin ruoka-allergian oire on nokkosihottuma eli urtikaria. Se alkaa useimmiten 10–15 minuutin kuluessa ruoan nauttimisesta, kuitenkin aina tunnin sisällä siitä. Oireet kestävät yleensä joitakin tunteja. Nokkosihottumaan liittyy usein vatsavaivoja ja ripuli. Toiseksi yleisin oire on leimahteleva atooppinen ekseema eli maitorupi, ja kolmas on vatsakipu ja ripuli.
Ihottuma ja vatsavaivat alkavat nopeassa allergiassa tunnin kuluessa, hitaassa allergiassa vuorokauden kuluessa ruoan nauttimisesta.
Leikki- ja kouluiässä yleisimmät oireet ovat huulien ja suun kutina ja limakalvoturvotus, vatsakipu ja sitä seuraava ripuli. Atooppisen ekseeman äkillinen pahentuminen voi viitata ruoka-allergiaan, samoin sitkeä anemia. Nokkosihottumaakin tavataan. Vatsavaivat ja ripuli ilman muita oireita eivät yleensä johdu allergiasta. Myös leikki- ja kouluiässä vaivat voivat johtua nopeasta tai hitaasta allergiasta.
Aikuisiässä tuoreruokien aiheuttamat suu-, nielu- ja vatsaoireet ovat yhtä yleisiä kuin kouluiässä. Aikuisten atooppisessa ekseemassa tai nokkosihottumissa ei ruoka-allergialla ole harvaa poikkeusta lukuun ottamatta merkitystä. Sen sijaan vilja- tai muu ruoka-allergia yhdessä ruumiillisen rasituksen kanssa voi aiheuttaa äkillisen eli anafylaktisen reaktion, jossa iholle nousee äkillisesti laaja nokkosihottuma, vatsassa on kramppeja ja verenpaine laskee.
Sellainen voi tulla tuntien kuluttua siitä, kun allergiaa aiheuttavaa ruokaa on syöty. Sellaisessa tapauksessa ruoka-allergian mahdollisuutta ei aina tule ajatelleeksi. Myös selleristä, kiivistä ja mausteista on kuvattu anafylaktisia reaktioita, mutta niissä ei ole ollut mukana ruumiillista rasitusta.
Ehkä eniten ongelmia aiheuttaa ärtyvän suolen oireyhtymän erotusdiagnoosi ruoka-allergiasta. Etenkin pienten lasten vatsavaivat leimataan helposti allergiaksi ja ruokavalio jää sen takia turhaan päälle.
Ruoka-allergeenit ja allergian häviäminen
Imeväisiässä muna on yleisin allergian aiheuttaja, sitten tulevat maito ja viljatuotteet sekä soija. Muna-allergia alkaa kadota jo ensimmäisen ikävuoden loppupuolella, ja useimmat sietävät sitä jo kouluiässä muun ruoan joukossa. Aikuisilla muna-allergia on harvinaista.
Maitoallergia alkaa niin ikään hävitä toisena ikävuotena, ja 70–90 % sietää maitoa jo kouluun mennessään. Vilja-allergia häviää maitoallergian tavoin useimmiten leikki-iän kuluessa.
Jos maito- tai vilja-allergiaa on vielä 6–7-vuotiaana, se tavallisesti säilyy aikuisuuteen.
Joka toinen koivun siitepölylle allerginen alkaa saada oireita omenasta, päärynästä, kiivistä, porkkanasta, selleristä, perunasta, paprikasta ja tomaatista, joka 20. myös mausteista, kuten kurkumasta, sinapista, pippureista, kanelista ja inkivääristä. Noin kolmasosa pujoallergisista reagoi selleriin ja useisiin mausteisiin.
Tuoreruoat menettävät allergisuutensa kuumennettaessa, pakastettaessa ja mehuksi tehtäessä. Poikkeuksen muodostaa selleri, joka säilyttää osan allergeenisuuttaan myös keitettynä. Myös LTP-allergiassa (LTP = lipidien kuljetusproteiini) allergeenit säilyttävät allergeenisuutensa ruoan valmistuksen aikana.
Tuoreruoka- tai mausteallergiat eivät häviä ikää myöten. Kokemukset tuoreruoka-allergian siedätyshoidon tulokset ovat olleet niin ristiriitaisia, ettei niiden perusteella voi tehdä johtopäätöksiä sellaisen hyödyllisyydestä.
Ruoka-allergian tutkiminen
Ainoa luotettava keino ruoka-allergian toteamiseen on kaksoissokkomenetelmällä tehty altistuskoe. Siinä epäiltyjä ruokia vältetään ensin 1–3 viikkoa. Sitten tehdään altistuskoe yksi ruoka kerrallaan siten, etteivät tutkittava tai tuloksen arvioija tiedä, saiko tutkittava allergeenia vai lumevalmistetta. Altistus tulee toistaa kolmasti.
Avoimessa altistuksessa niin tutkittava kuin tuloksen arvioijakin tietävät ruoan laadun ja allergeenin määrän.
Ruokavaliohoitoon ryhdytään virheellisesti usein pelkästään iho- tai verikokeen tuloksen perusteella. Ihopistokoe tai allergiatesti paljastaa ruoka-allergian vain osalla allergisista.
Joka toisella puolivuotiaalla lapsella on seerumin IgE-määrä suurentunut ainakin yhtä ruokaa kohtaan, mutta vain yksi kymmenestä saa oireita p.o. ruoasta/ruoista. IgE-vasta-ainemäärien suurentuminen on siis useimmiten normaaliin kehitykseen kuuluva ilmiö.
Normaali iho- tai verikoetulos ei sulje allergiaa pois eikä epänormaali (positiivinen) tulos varmista sitä. Vain korkeat spesifisen IgE:n määrät seerumissa ovat melko varma merkki ruoka-allergiasta. Raja vaihtelee allergeenista toiseen. Testituloksen merkitsevyys riippuu myös lapsen iästä.
Lapputesti on yhtä epäluotettava tutkimuskeino kuin ihopistokoe. Sillä on jonkin verran merkitystä ruoka-allergian etsinnässä vain alle 1-vuotiailla lapsilla.
Maito- ja vilja-allergiassa allergian aiheuttaneen ruoan sopivuus kokeillaan 6–12 kuukauden välein lääkärin ohjeiden mukaan.
Ruokavaliohoidon toteuttaminen
Kun ruoka-allergia on luotettavasti varmistettu, ruokavaliohoito toteutetaan lääkärin ja ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaisesti.
Useimmat allergiset sietävät allergeenia pieniä määriä. Pienet allergeenimäärät ravinnossa voivat estää allergian lisääntymisen. Siitä tulee kuitenkin aina sopia erikoislääkärin kanssa.
Myös ruoan kuumentaminen vähentää usein allergeenisuutta; esimerkiksi maitoallergisista kolme neljäsosaa sietää kuumennettua maitoa, samoin muna-allergisista suurin osa keitettyä tai paistettua munaa.
Siedätyshoito ruoka-allergiassa
Siedätyshoitoa on alettu käyttää lisääntyvästi etenkin lasten maitoallergiassa. 6-12 kuukautta kestävässä siedätyshoidossa 80-90 % maitoallergisista lapsista alkaa sietää maitoa niin, ettei vahinkoaltistumisesta tule ainakaan vakavia oireita. Siedätys tehdään erikoislääkärin johdolla ja valvonnassa.
Lähde: www.terveyskirjasto.fi
|
