Asiantuntijat yksimielisiä: Sähköallergia on harhaa - koetut oireet ovat kiistämättä olemassa

9.5.2019

Sähköallergia on jälleen noussut puheenaiheeksi. Tekniikka&Talous selvitti asiaa perusteellisesti asiantuntijoiden avulla kevättalvella 2014. Julkaisemme artikkelin nyt uusintana.

Asiantuntijat ovat yksimielisiä sähköyliherkkyydestä. Mikä tahansa oireet aiheuttaakin, se ei ole sähkö.
 
Säteilymittailu ja suojaustarvikkeet vain ruokkivat oireilua.

Sähköyliherkkyys tai sähköherkkyys on tila, jossa henkilö kokee saavansa oireita sähkömagneettisista kentistä. Aiemmin puhuttiin myös sähköallergiasta.

Oireet ovat yleensä epämääräisiä: väsymys, uupumus, yleinen paha olo, jännittyneisyys ja pelkotilat.
 
Lehtien mielipidepalstoilla ja sosiaalisessa mediassa näkyy säännöllisesti ihmisten huoli matkapuhelinten, langattomien lähiverkkojen ja tuoreimpana ilmiönä etäluettavien sähkömittarien aiheuttamista oireista.

Oireet ovat kiistämättä olemassa. Niiden aiheutuminen sähkömagneettisista kentistä on kuitenkin käytännössä suljettu pois useissa perusteellisissa laboratoriotutkimuksissa.
 
Näyttöpääte toi sähköyliherkkyyden

Sähköyliherkkyydestä ruvettiin puhumaan 1990-luvun alkupuolella, kun näyttöpäätetyö alkoi yleistyä. Myöhemmin alkoi löytyä henkilöitä, jotka kokevat saavansa oireita matkapuhelintukiasemien ja kännyköiden säteilystä.

– Kaksoissokkotutkimukset ovat antaneet sähkökentille selvän synninpäästön, säteilyn kudosvaikutuksiin perehtynyt Aalto-yliopiston professori Tapio Ala-Nissilä sanoo.

–Sähköherkkyytenä pidettyjä oireita on tutkittu paljon laboratoriossa, ja tuloksia on julkaistu kymmenissä vertaisarvioiduissa tieteellisissä artikkeleissa. Kaikki tutkimukset ja niistä tehdyt laajemmat yhteenvedot päätyvät samaan lopputulokseen: sähkö- ja magneettikentät eivät aiheuta sähköyliherkkien oireita.

Kukaan koehenkilöistä ei pysty kertomaan, milloin heihin kohdistetaan sähkömagneettinen kenttä ja milloin ei.
 
Terapia auttaa

Oireet ovat kuitenkin niistä kärsiville ihmisille todellisia.

Lääkäriseura Duodecimin mukaan tehokkain hoitomuoto on kognitiivinen käyttäytymisterapia, joka tehoaa sitä paremmin, mitä aikaisemmin hoito aloitetaan. Paras keino ehkäistä sähköyliherkkyyden puhkeamista on omasta psyykkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen.

Sähköyliherkille myydään sähkö- ja magneettikenttämittareita sekä monenlaisia suojavälineitä kuten sähkömagneettisilta kentiltä suojaavia verhoja, maaleja ja kännykkäkoteloita.

Todellisuudessa mittarit ja suojavälineet saattavat pikemminkin ruokkia oireilua kuin poistaa sitä.
Lääkärit pitävät oireilua luulosairautena. Tuoreessa japanilaistutkimuksessa löytyi korrelaatio sähköyliherkkyyden ja psyykkisten ongelmien välillä.

Oireilua ruokkii myös medianäkyvyys, jota huuhaa helposti saa. Toimittajat haastattelevat mielellään näennäistieteilijöitä ja itse itsensä asiantuntijaksi korottaneita aktivisteja ja nostavat nämä samalle viivalle tieteellisten asiantuntijoiden kanssa.

Tutkijat koetaan järjestelmän edustajiksi, joita kuuluukin epäillä. Heidän puolueettomuuttaan saatetaan epäillä ja rahoitustaustojaan saatetaan kaivella, jos niistä löytyy sidonnaisuuksia suuryrityksiin. Sähköyliherkkyysaktivisti taas koetaan ”pienen ihmisen edustajana”, joka puolustaa kansaa. Silloin ei ole väliä, että aktivisti itse asiassa edistää omaa bisnestään, joka on mittarien ja suojausvälineiden myyminen sähköyliherkille. Silläkään ei ole väliä, että aktivistilla ei ole minkäänlaista fysiikan, biologian tai sähkötekniikan asiantuntemusta.

Ala-Nissilä ei halua vähätellä vaivasta kärsivien pahaa oloa.

– Jos minä sanon, että päätäni särkee, ei kukaan sitä voi osoittaa todeksi tai epätodeksi. Mutta jos väitän että se johtuu siitä että avaruusolennot säteilyttävät minua, pitäisi tämän väitteen tueksi olla jotain näyttöäkin.
 
Tippa vai valtameri – suuruusluokat hukassa

Kännykän säteilyteho on vain yksi watti. Ihminen itse säteilee sähkömagneettista säteilyä noin sadan watin teholla.

Erona on aallonpituus. Ihminen säteilee lämpösäteilyä, kännykkä pitempiaaltoista radiosäteilyä.

Pääsääntöisesti säteily on sitä vahingollisempaa, mitä lyhytaaltoisempaa se on.

Lisäksi ihminen on jatkuvasti auringonvalon ja kosmisen taustasäteilyn vaikutuksen alaisena.

Ala-Nissilä korostaa, että tässä säteilytulvassa kännykän milliwatit eivät tunnu missään.

– Aivan kuten jos täyteen tynnyriin pudotetaan pisara vettä, ei vesimäärässä huomaa muutosta.

Kukaan ei kiistä sitä, etteikö riittävän voimakas sähkömagneettinen säteily olisi vaarallista.

– Auringonvalokin on sähkömagneettista säteilyä, ja jos oleskelee auringonpaisteessa riittävän pitkään ilman suojaa, siihen kuolee.

Sen sijaan olohuoneen kattolampun valo ei aiheuta terveyshaittoja, vaikka ihminen lojuisi lampun valon alla yötä päivää, koska sen säteilyteho on vain murto-osa auringonvalosta.

Käden työntäminen käynnissä olevan mikroaaltouunin sisään on vaarallista, mutta se ei tarkoita, että matkapuhelinten ja wlan-tukiasemien mikroaaltosäteily olisi vaarallista.

Suihkumoottorin vieressä seisominen aiheuttaa kuulovaurion, mutta se ei tarkoita, että linnunlaulun kuunteleminen olisi vaarallista.

Matkapuhelinteollisuutta on vaadittu osoittamaan, että heidän tuotteensa ovat turvallisia. Kukaan ei kuitenkaan vaadi, että esimerkiksi kitaranvalmistaja osoittaa, että kitarasta lähtevät ääniaallot ovat turvallisia.
 
Pieni aktivistijoukko lobbaa
 
Matkapuhelinsäteilystä pitää meteliä pieni, mutta äänekäs aktivistijoukko, joka pyrkii vaikuttamaan viranomaisiin ja kansanedustajiin. Sähköherkkyydestä leviää kyseenalaista tietoa myös sosiaalisessa mediassa.

Vaikuttamiseen liittyy usein puolitotuuksien levittäminen. Usein vedotaan siihen, että Ruotsissa sähköyliherkkyys katsotaan viralliseksi sairaudeksi. Ruotsin sosiaalihallituksen verkkosivuilta selviää, että sähköherkkyyden perusteella ei saa esimerkiksi sairauslomaa, mutta se tunnustetaan työkykyä alentavaksi vammaksi.

Sivulla korostetaan myös, että kenttäaltistuksen ja oireiden välisestä yhteydestä ei ole tieteellistä näyttöä. Lopuksi muistutetaan vielä, että se, että sähköherkkien yhdistys on saanut valtion tukea, ei tarkoita sitä, että sähköherkkyys olisi lääkintäviranomaisten mielestä sairaus.

Sähköyliherkkyydelle sairausstatusta ajavat siteeraavat valikoivasti tutkimuksia ja auktoriteettitahoja.

–Jos joku väittää, että vertaisarvioidussa tiedelehdessä on julkaistu tutkimus, jossa on huomattu että wlan-tukiaseman säteily tekee sitä ja tätä, tulee ensimmäiseksi selvittää, minkälaisesta tiedelehdestä on kysymys. Tiedelehden nimellä liikkuu monenlaisia julkaisufoorumeita, jotka käytännössä julkaisevat mitä tahansa, Ala-Nissilä toteaa.

Aalto-yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassa tutkittiin pienitehoisen mikroaaltosäteilyn vaikutuksia eläviin soluihin. Lopputulos oli, että vaikutusta ei ole.
 
Mikä oireet sitten aiheuttaa?

Tämä on aiheena aika tulenarka. Jos valitsee sanansa huonosti, vihapalautetta tulee herkästi, sanoo dosentti, neurologian erikoislääkäri Markku Sainio Työterveyslaitokselta.

Sainion mukaan on aika vahvasti osoitettu että sähkömagneettiset kentät eivät vaikuta ihmiseen sillä voimakkuustasolla kuin sähköyliherkät kokevat saavansa niistä oireita.

– Fysiokemiallisella vaikutuksella oireet eivät selity. Sähköherkät ovat yksi alaryhmä ympäristöherkkiä, joilla samantyyppinen oirekuva laukeaa eri ympäristötekijöistä, jotka eivät aiheuta oireita suurimmalle osalle väestöä.
Aivan luonnollista on, että kun oireita ilmenee jossakin ympäristössä, voidaan alkaa ajatella, että oireen aiheuttaja on kyseisessä ympäristössä. Kun tulkinta lähtee tälle uralle, pian aivot tulkitsevat refleksinomaisesti että ympäristössä on vaaratekijä, mikä edelleen voimistaa kehon refleksinomaisia vastetta.

– Tämä noidankehä selittää sen, että joku saa oireita esimerkiksi siitä kun naapuri puhuu kännykkään, Sainio sanoo.

Parantuneitakin on

Oireiden takana voi olla mikä tahansa syy sairaudesta stressiin, minkä vuoksi terveydenhuollon asiantuntijoiden selvitykset oireiden syistä ovat aiheellisia.

– Jos hermosto on herkässä tilassa, kirkkaat valot voivat ärsyttää tai tietokoneella työskenneltäessä kasvot alkavat kuumottaa, mistä voi syntyä tulkinta, että oire johtuu sähköstä. Tämä käsitys voi vahvistua sekä tietoisesti että tiedostamatta, mikä voi osalla johtaa huomattavaan toimintakyvyn heikentymiseen ja elämänpiirin rajoittumiseen, Sainio jatkaa.

Sainion mukaan ympäristöherkät tarvitsevat ehdottomasti apua ja tukea selvitäkseen yliherkistymisestään.

– Myönteistä on, että on parantumisia, joissa oireilevat ovat lähteneet aktiivisesti opettelemaan reaktioidensa hallintaa ja jatkavat normaalia elämäänsä ilman ympäristön vaaratekijöiden välttelyä.
 
Lähde: Tekniikka&Talous / Raili Leino 7.5.2019

 

« Takaisin