Puoli miljoonaa suomalaista toimii vapaaehtoisena sote-alan järjestöissä – Sote-uudistus ei kuitenkaan takaa järjestöjen toiminta-avustuksia

21.8.2018

Tuoreessa raportissa varoitetaan, että sote-järjestöjen toimintaedellytykset ja -avustukset voivat pienentyä sote-uudistuksessa merkittävästi ilman, että kukaan on tietoisesti tehnyt päätöstä heikentää järjestöjen roolia.

Helsingin Uudenmaankatu 32:n toisen kerroksen huoneisto näyttää boheemin, sisustamisesta pitävän suurperheen kodilta. Huoneisto on kuitenkin Suomen Punaisen Ristin (SPR) nuorten turvatalo Helsingissä.
 
Turvatalolle saa tulla ilman lähetettä ja ajanvarausta juuri niiden murheiden kanssa, jotka nuori tai vanhempi kokee ongelmakseen. Turvatalolla järjestetään myös tilapäismajoitusta, jos nuorella ei ole muuta paikkaa nukkua.
 
Nuorten turvatalolla kymmenet vapaaehtoiset työskentelevät ammattilaisten rinnalla. Vapaaehtoinen Yrjö Piirto on tehnyt Helsingin nuorten turvatalolla yhden vuoron viikossa yli 25 vuotta. Hän kokkaa nuorille ruokaa, yleensä risottoa, sekä kuuntelee ja kyselee.
 
”On kiva kysyä nuorilta, että mikä sinusta tulee isona. Sitten keskustellaan siitä, miten tavoitteen voi saavuttaa.”
Nuoret puhuvat myös esimerkiksi rakkauselämästään, ja tulevaisuuden valintoja mietitään yhdessä.
 
Nuorten turvatalotoiminnan johtaja Leena Suurpää toteaa, että nuoret ovat otettuja siitä, että vapaaehtoiset ovat turvatalolla vain heitä varten, ilman palkkaa ja omasta tahdostaan. Usein nuorella ei ole muuta aikuista, jonka kanssa voi kaikessa rauhassa jutella ja pohtia asioita.
 
Turvatalon kaltaiset matalan kynnyksen palvelut ovat olennainen osa Suomen sote-järjestelmää, mutta niitä ei ole otettu erityisen hyvin huomioon sote-uudistuksessa.
 
Suomalaisille tutut järjestöt, kuten SPR, Marttaliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen Syöpäyhdistys eivät vieläkään tiedä, turvaako sote-uudistus niiden rahoituksen ja toimintamahdollisuudet vai ei. On mahdollista, että etenkin pieniä sote-alan järjestöjä saattaa joutua lopettamaan toimintansa, kun maakunnat aloittavat vuonna 2021.
 
Sote-alan järjestöt ovat kirjava joukko. Osa toimii pelkästään vapaaehtoisten voimin, kun taas osalla on satojen ammattilaisten organisaatio ja ne myös tuottavat markkinaehtoisia palveluja. Kyse ei ole vähäpätöisestä kokonaisuudesta, sillä noin neljännes suomalaisista kuuluu johonkin sosiaali- ja terveysalan järjestöön. Järjestöt tekevät erityisesti terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyötä julkisen ja yksityisen sektorin katvealueilla.
 
Ne voivat ottaa vastuun ihmisestä hoitojen jälkeen, kuntouttaa ja auttaa arkeen paluussa tai ne voivat ennaltaehkäistä ongelmia ottamalla ihmisestä kopin ennen kuin he päätyvät kalliiden terveyspalvelujen piiriin. Järjestöt ovat usein matalan kynnyksen paikkoja hakea apua erilaisissa elämän kriiseissä.
 
Sote-järjestöt ylläpitävät esimerkiksi raiskauskriisikeskuksia, tukevat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä ja puolustavat omaishoitajien etua. Suomessa tärkeä ajatus on ollut se, että terveys ja hyvinvointi eivät tarvitse tuekseen pelkästään palveluita, vaan niitä tukevat myös vapaaehtoistyö ja ihmisten välinen vuorovaikutus, kuten vertaistuki.
 
Heinäkuussa julkaistussa, sosiaali- ja terveysministeriön tilaamassa raportissa Sydänliiton pääsihteeri Tuija Brax kuitenkin varoittaa, että pahimmassa tapauksessa järjestöjen toimintaedellytykset ja -avustukset voivat pienentyä sote-uudistuksessa merkittävästi ilman, että kukaan on tietoisesti tehnyt päätöstä heikentää sote-järjestöjen roolia.
 
Sote-uudistuksessa järjestöjen vapaaehtoistyöhön perustuva terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen jää kuntien vastuulle, mutta palvelutuotanto siirtyy maakuntiin. Tällä hetkellä molemmat ovat kunnissa.
 
Järjestötyötä voi tehdä jatkossa myös maakunnissa, mutta maakunnille ei toistaiseksi ole kirjattu lakisääteistä velvoitetta rahoittaa yleishyödyllisiä järjestöjä. Maakunnalla on vain velvollisuus tehdä yhteistyötä yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa sen omaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyöhön liittyen.
 
Kysymys taloudellisesta tuesta on olennainen, koska tällä hetkellä kunnat tukevat järjestöjä pienillä, mutta monesti elintärkeillä toiminta-avustuksilla. Kunnat ovat myös ostaneet järjestöiltä palveluita ja tarjonneet ilmaisia tai edullisia tiloja järjestöjen käyttöön.
 
Vaikka terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen jää sote-uudistuksen jälkeen kunnille, niillä ei välttämättä ole kannustinta rahoittaa sote-järjestöjen työtä. Ennaltaehkäisevän työn hyödyt kun satavat sote-palvelut järjestävien maakuntien laariin.
 
”Järjestöjen erittäin suuri huoli ovat toiminta-avustukset. Näkevätkö kunnat edelleen järjestöjen työn tukemisen merkityksellisenä? Siinä on riskin paikka, ja se pitää jotenkin ratkaista”, sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestön Sosten johtaja Anne Knaapi sanoo.
 
Toistaiseksi kukaan ei tiedä, kuinka moni kunta todella jatkaisi sote-järjestöjen tukemista. Järjestöissä on jo huomattu, että viime vuosina monet avustukset ovat pienentyneet tai lakanneet kokonaan, mikä lisää pelkoja sote-uudistuksen jälkeisestä maailmasta.
 
Kuntaliitto on kehottanut kuntia jatkamaan sellaisen järjestötyön tukemista, josta on hyötyä kuntien elinvoimaisuuden kehittämisessä. Tällaista voisi olla esimerkiksi lapsiperheitä kuntiin houkuttelevat perheiden palvelut.
 
Mitä tapahtuu kaikelle muulle sote-järjestöjen työlle? Kuntaliiton sosiaali- ja terveysasioiden johtaja Tarja Myllärinen toivoo, että maakunnat ottaisivat asiakseen tukea esimerkiksi potilasjärjestöjä, jotka tarjoavat tietoa, vertaistukea ja kuntoutusta eri sairauksien sairastajille. Tämä liittyy suoraan ihmisten hoitamiseen.
 
Koska järjestöt toimivat pitkälti vapaaehtoisvoimin, yhteistyö on ollut kunnille hyödyllistä ja taloudellisesti kannattavaa. Braxin raportissa pohditaankin, että myös maakunnilla pitäisi olla tämän takia kiinnostusta tukea paikallisjärjestöjä. Ilman korvamerkittyä rahaa ei silti ole varmaa, tukevatko maakunnat järjestöjä vai eivät. Brax esittää, että järjestöjen paikallistoiminnan rahoitus turvattaisiin lainsäädännöllä.
 
Nuorten turvatalot saavat rahoituksensa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen Stean veikkausvaroista, kunnilta ja SPR:ltä. Suurpää toivoo, että myös sote-uudistuksen jälkeen turvatalojen julkinen tuki ja itsenäinen asema säilyvät.
 
Moni järjestö toimii jo nyt kahdella rintamalla: niissä tehdään sekä vapaaehtoistyötä että tuotetaan markkinaehtoisia palveluita. Jatkossa nämä toiminnat on eriytettävä esimerkiksi omiksi yhtiöikseen.
 
Yli sataa sote-järjestöä edustavan Sininauhaliiton toiminnanjohtajan Teemu Tiensuun mukaan pienillä, muutaman työntekijän palvelutuottajajärjestöillä haasteena voivat tosin olla riittävä laatu ja johtaminen.
 
”Jonkin verran voi olla haasteita ja on mahdollista, että jotkin järjestöt kärsivät ja joutuvat lopettamaan palvelutuotantonsa. Jos palvelutuottaja on hyvä ja sen prosessit ovat laadukkaat ja palveluita voidaan tuottaa tehokkaasti, uskoisin, että järjestöillä on oikein hyvät mahdollisuudet pärjätä tulevaisuudessa.”
 
Sekä Tiensuu että SPR:n Suurpää korostavat sitä, että kyllä laadukkaan työn tekijälle jotenkin järjestyy rahoitus.
 
”Lähdemme siitä, että teemme mahdollisimman laadukasta ja hyvää työtä ja luotamme siihen, että tämäntyyppistä kansalaisjärjestötoimintaa tarvitaan jatkossakin. Yksityinen ja julkinen sektori eivät pysty korvaamaan kansalaisjärjestöjen ja vapaaehtoisten paikkaa yhteiskunnassa”, Suurpää toteaa.
 
Tiensuu huomauttaa, että monen järjestön talous on perustunut sekä kuntien ja valtion avustuksiin että palvelutuotannon tuloihin. Jos uudessa mallissa jompikumpi jää pois, se voi johtaa toisen puolen lopettamiseen tai vähintään toiminnan kaventamiseen, jos järjestön hallintoa ei pystytä pyörittämään.
 
Hänen mielestään paljon on silti kiinni järjestöistä itsestään, eikä hän näekään sote- ja maakuntauudistusta uhkana.
 
”Uhkat tulevat järjestöjen sisältä, osaamattomuudesta ja valmistautumattomuudesta tähän muutokseen ja uudistukseen. Kyse ei ole pelkästään siitä, ollaanko valmiita soteen.”
 
Sote-uudistuksen lähtökohta on se, että kolmas sektori on yksityisen ja julkisen sektorin kanssa tasavertainen palvelutuottaja maakunnissa. Järjestöt voivat siis perustaa vaikka sote-keskuksia.
 
Tiensuu uskoo, että yhteistyötä tekemällä järjestöt pystyvät perustamaan jopa sote-keskuksia. Hän huomauttaa, että Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö omisti vuoteen 2016 asti terveyspalvelujen tuottajan Diacorin.
 
Sote-keskusten pyörittämisen lisäksi järjestöt voisivat tuottaa maakunnissa palveluita, joita maakunnan asukkaat saavat hankkia asiakassetelien avulla. Tiensuu on toiveikas erityisesti tämän mahdollisuuden osalta. Palvelutuotannon eriytyminen muusta järjestötyöstä voi siis tarjota myös mahdollisuuden kehittää toimintaa.
 
”Uskon, että järjestöt pystyvät toimimaan nimenomaan asiakassetelipuolella hyvin. Jos puhutaan sosiaalisen kuntoutuksen palveluista, jotka tämän hetken tiedon mukaan ovat menossa asiakassetelin piiriin, järjestöjen osaaminen tulee hyvin esiin nimenomaan kuntoutukseen, päihdekuntoutukseen ja mielenterveystyöhön liittyvissä palveluissa.”
 
Tiensuu uskoo myös, että monelle asiakkaalle on tärkeää tukea paikallista ja voittoa tavoittelematonta toimintaa.
 
Järjestöjen roolia ja rahoitusta mutkistavat maakunnissa myös tiukat kilpailuneutraliteettisäännöt. Toisin sanoen julkisella ja yksityisellä elinkeinotoiminnalla tulee olla tasapuoliset toimintaedellytykset.
 
Tähän asti järjestöjen ja kuntien on tarvinnut huolehtia vain siitä, ettei järjestö tuota kunnan tai Stean rahoituksella julkiselle sektorille kuuluvia palveluita. Jatkossa on huolehdittava siitä, ettei järjestö tuota myöskään mitään sellaista palvelua, jonka voidaan katsoa kilpailevan yksityisten yritysten kanssa.
 
Vapaaehtoistyön ja palvelutuotannon väliin jää vaikeasti määriteltävä alue, johon kuuluvat esimerkiksi päihdeongelmaisten päiväkeskukset ja tuettu asuminen sekä työllistymisen palvelut. Nämä eivät istu kuntien elinvoimaisuustavoitteeseen eivätkä erityisesti nimettömään asiointiin perustuvat toiminnot ole oikein markkinakelpoisia.
 
Myös nuorten turvatalot ovat sellaista vapaaehtoisuuteen vahvasti nojaavaa toimintaa, ettei sitä voi lähteä kilpailuttamaan markkinoilla ilman, että sen luonne muuttuisi täysin.
 
”Sote-uudistuksen valmistelu on pitkälti ollut terveydenhuollon uudistuksen valmistelua, eikä poliittinen puoli välttämättä edes tunnista näitä asioita. Tässä saattaa käydä niin, että ajatellaan palveluiden olevan kaikki kaikessa, vaikka kansalaisyhteiskuntakin kannattelee tärkeitä asioita. Järjestötoiminnan idea on se, että ihminen on sekä antajana että saajana”, Kuntaliiton Myllärinen sanoo.
 
Anne Knaapi on samaa mieltä. Uhkakuvana on se, että terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tavoite jää toteutumatta.
 
”Uhkana on, että ajatellaan pelkästään palveluita. Kuitenkin se tiedetään, että ennaltaehkäisy on ratkaisevaa koko sote-uudistuksen tavoitteiden toteutumiselle.”
 
Lähde: Helsingin Sanomat / Oona Lohilahti 19.8.2018

 

« Takaisin