Onko somen ”vaihtoehtoinen totuus” jopa jarru ympäristöyliherkkien toipumiselle?

5.4.2017

Sosiaalisen median ”homepakolaisryhmät” vahvistavat uskomusta altistumisen vaarallisuudesta ja näin jopa ylläpitävät sairauskäyttäytymistä yksilö- ja ryhmätasolla. Lääkärilehden mukaan toipumisen edellytys olisi, että potilas on valmis pohtimaan myös vaihtoehtoisia selitysmalleja oireilleen.

Sisäilmaan liittyvät taudit ovat paljon harvinaisempia kuin mitä media ja varsinkin sosiaalinen media niistä antavat ymmärtää. Valtava kirjoittelu voi kääntyä jopa potilaita vastaan silloin, kun asiallisen tiedon välittämisestä siirrytään yhteisen kärsimyshistorian korostamiseen.

Tämä kannattaa ottaa huomioon myös potilastyössä.

”Ympäristötekijöiden haitallisuuden ja välttämistarpeen korostaminen voi ylläpitää oireilua ja heikentää potilaan kuntoutumisedellytyksiä”, todetaan Lääkärilehden artikkelissa 31.3.2017. Se käsitteli ympäristölle yliherkistyneiden hoitoa.

Kirjoituksen kohderyhmänä olivat lääkärit, mutta artikkeli on hyvää yleissivistävää luettavaa myös rakentamisen home- ja sisäilmaongelmien kanssa työskenteleville, ja se on hyvä jatko sisäilmasairauksien Käypä hoito -suositukselle, joka julkaistiin viime vuonna.

Joskus hälytys on väärä?

Yleinen moite lääkäreitä kohtaan on se, että Suomessa ei kuunnella potilaita hoidon kehittämisessä ja oireita hoidetaan yksiulotteisesti psyykkisinä.

”Moni potilas kokee vähättelevänä, jos lääkäri kuittaa oireet psyykkisinä”, neuvoo ylilääkäri Risto Vataja HYKS:n Psykiatrikeskuksesta kollegoitaan. Hän jatkaa, että kun on tutkittu riittävästi, ei pitäisi enää kiistellä diagnoosista vaan keskittyä toimintakykyyn.

Joskus reaktio ympäristöön on suojamekanismi ja joskus ehdollistumisen aiheuttama ”väärä hälytys”. Milloin siis on syytä kehottaa välttämään altisteita?

”Kun rakennuksen tutkimuksissa ei ole löytynyt mitään terveydelle vaarallista, mikä selittäisi pitkittyneen epämääräisen oireilun, kannustaisin potilasta varovaiseen altistumiseen. Vaikeissa oireissa muu hoito ja kuntoutus ovat ensisijaisia ennen altistamista”, Vataja toteaa.

Asiantuntija-artikkeli ympäristöherkkyydestä

Neurologian erikoislääkäri, dosentti Markku Sainio ja yleislääketieen ja työterveyshuollon ylilääkäri Kirsi Karvala ovat laatineet lehteen tieteellisen artikkelin sisäilmasta ja ympäristöherkkyydestä.

Tiivistettynä sisältö on tämä:

– Pitkäaikainen sisäilmaan liittyvä oireilu on osalla potilaista tunnistettavissa ympäristöherkkyydeksi. Siinä oireilu ilmenee ympäristöissä, joissa altistuminen on tavanomaista tai vähäistä. Toksikologiset mekanismit eivät selitä oireistoa ja oireet ovat vastaavia kuin muissakin toiminnallisissa häiriöissä.

– Ympäristöherkkyys voi aiheuttaa merkittävää toiminnallista haittaa ja elämänpiirin kaventumista.

– Tieto oireiluherkkyyden mekanismeista antaa valmiudet auttaa sisäilmasta oireilevaa potilasta.

– Ympäristötekijöiden haitallisuuden ja välttämistarpeen korostaminen voi ylläpitää oireilua ja heikentää kuntoutumisedellytyksiä.

Sisäilmasta aiheutuvat taudit ovat harvinaisia

Sainio ja Karvala kirjoittavat Lääkärilehdessä, että sairaudet, jotka voidaan yksilötasolla todeta jonkin sisäilmatekijän aiheuttamiksi, ovat harvinaisia. Väestötasolla kosteusvauriot ovat yksi astman riskitekijöistä, mutta niiden osuutta astman syytekijöinä on mahdotonta erotella.

Sisäilmaoireilu on yleensä ohimenevää. Ongelmallista on, kun potilaan oireilu pitkittyy korjauksista ja muista sisäilman laatua parantavista toimenpiteistä huolimatta.

Ruotsalaisessa tutkimuksessa huomattiin, että osa oireilevista potilaista oireili lisäksi myös amalgaamipaikoista, sähköstä tai näyttöpäätteistä. Pitkäaikainen oirekuvakin oli samanlainen kuin sähköherkillä tai näyttöpäätetyöstä iho-oireita saavilla.

Tunnusomaista näille ympäristöherkkyydestä kärsiville potilaille onkin, että oireilu kohdistuu aluksi johonkin tiettyyn ympäristötekijään, mutta laajenee yhä useampiin tekijöihin. Monet kemikaaleille herkistä raportoivat oireiston liittyvän myös sisäilmaan ja sisäilmaan reagoivilla voi olla samanaikaisesti monikemikaali-, ääni- tai sähköherkkyys. Hajuherkkyys on lähes aina osa kemikaali- ja sisäilmaherkkyyttä, ja sitä esiintyy myös ääni- ja sähköherkkyydessä.

Psyykkisten häiriöiden esiintyvyys vaihtelee eri aineistoissa. Saksassa jopa kolmella neljästä todettiin pitkäaikainen mielialahäiriö.

Tutkimusnäyttö ei lääkäreiden mukaan tue käsitystä, että ympäristöherkkyys syntyisi ympäristötekijöiden aiheuttamalla toksikologis-fysiologisella mekanismilla. Kuitenkin edelleen on tutkijoita, joiden selitysmallit lähtevät altistevaikutuksista. Toksikologinen näyttö puuttuu.

Sähkölle ja kemikaaleille herkkien provokaatiokokeissa on osoitettu, että altisteen elimistövaikutukset eivät selitä oirekuvaa vaan pelkkä kokemus haitalliseksi arvioidun altisteen läsnäolosta voi laukaista oireet. Sähköherkät eivät pysty erottamaan, altistuvatko he sähkömagneettisille kentille vai eivät.

Suojajärjestelmät ovat tiedostamattomia ja tuottavat paljon myös vääriä hälytyksiä. Uhan ennakointi esimerkiksi voi käynnistää välittömät fysiologiset stressimekanismit. Esimerkiksi sisäilmaan liittyvässä ympäristöherkkyydessä ärsykkeinä toimivat vihjeet haitallisesta sisäilmasta

Ympäristöherkät kiinnittävät verrokkeja enemmän huomiota altistesanoihin, kuten asunnot toksiinit tai amalgaami ja arvioivat niitä verrokkeja kielteisemmin. Ympäristöherkät myös tarkkailevat muita enemmän kehonsa epämiellyttäviä tuntemuksia ja muistavat paremmin oireita laukaisevat tuntemukset.

Terveydenhuollossa saatetaan kannustaa välttämään altisteita mahdollisten haittojen vähentämiseksi. Tämä ei ole ympäristöherkkyydessä perusteltua. Päinvastoin, se vahvistaa uskomusta altistumisen vaarallisuudesta ja näin ylläpitää sairauskäyttäytymistä yksilö- ja ryhmätasolla. Toipumisen edellytys on, että potilas on valmis pohtimaan vaihtoehtoisia selitysmalleja oireilleen.

Kahdessa tutkimuksessa tietoisuustaitojen harjoittelu vähensi ympäristöherkkien kuormittuneisuutta sekä paransi unta ja sopeutumiskeinoja.

Toimittajan johtopäätöksiä

Yllä lyhentäen siteerattu lääkäreiden pitkä artikkeli ei ota kantaa siihen, missä määrin ympäristöherkkien potilaiden oireita pahentaa se, että he sosiaalisen median kautta ovat muodostaneet oman vaihtoehtoisen totuuden piirinsä.  Se on toimittajan johtopäätös asiasta käydystä kiivaasta keskustelusta ja seminaareista ja tilaisuuksista, joissa samanmieliset vahvistavat omaa näkemystään.

Mutta jos lääkäreitä kehotetaan välttämään potilaiden huolestuneisuuden ja stressin lisäämistä, niin sama neuvo voisi päteä myös moniin muihin ryhmiin toimittajista alkaen. Nettikeskustelu esimerkiksi Käypä hoito -suosituksesta eli lääketieteen viimeisimmästä näkemyksestä kosteus-, home- ja sisäilmaongelmaisten hoidosta on painottunut ohjeiden kyseenalaistamiseen ja ”vaihtoehtoisten faktojen” esiin nostamiseen.

Kirjoitin 22.3.2017 blogissani, että lääkäreiden mukaan rakentajia on syyllistetty jopa liikaa sisäilma- ja homeongelmista. Oireita on suhteettoman paljon enemmän kuin kosteus- ja sisäilmaongelmia.

Yksilöllisiä ja muita syitä

Lääkärilehden mukaan sisäympäristöön liittyvistä haitoista ja terveysvaikutuksista osa johtuu viihtyvydestä ja osa rakennuksesta. Rakennukseen liittyvistä tekijöistä osa on helposti selvitettävissä, kuten radon tai asbesti. Osa aiheuttaa epäspesifisiä oireita. Näiden joukossa ovat muun muassa kosteuvauriot, haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja riittämätön ilmanvaihto.

Työpaikan psykososiaalisella ympäristöllä, kuten stressillä ja huonolla työilmapiirilläkin on vaikutusta. Tyypillisesti ongelmat painottuvat julkiselle sektorille.

Yksilöllisillä tekijöilläkin on merkitystä. Näitä ovat Lääkärilehdessä esitetyn taulukon mukaan muun muassa naissukupuoli, korkea koulutustaso, tunteiden säätelyn vaikeus, ahdistuneisuus, masennus, elämänhallinnan vaikeus, itseraportoitu allergia, mutta toisaalta myös vahva minäkuva, spontaanius ja hyvät kognitiiviset selviytymiskeinot.

Lähde: Seppo Mölsä / Rakennuslehti 4.4.2017

 

« Takaisin