Luonto parantaa

8.2.2016

Metsässä käveleminen on tunnetusti terveellistä, mutta hyödyt eivät tule ainoastaan liikunnasta. Pelkkä luonnossa oleileminenkin nimittäin kohentaa oloa.

Luonnon vaikutuksia aivoihin ja kehoon on viime aikoina tarkasteltu uusin silmin. Tutkijat ovat alkaneet neurotieteiden ja psykologian kehitysaskelten avulla mitata määrällisesti asioita, jotka näyttivät aiemmin ylimaallisilta ja salaperäisiltä.

Mittapuut stressihormoneista pulssiin, aivoaaltoihin ja proteiinimarkkereihin kertovat sen, että kun vietämme aikaa vihreässä ympäristössä, ”tapahtuu syvällisiä asioita”, sanoo Utahin yliopiston kognitiivinen psykologi David Strayer.

Puiston kupeessa kelpaa asua

Englannissa tutkijat havaitsivat, että vihreämpien alueiden lähellä asuvat ihmiset raportoivat vähemmän henkistä rasitusta jopa suhteutettuna tuloihin, koulutukseen ja työllistymiseen (jotka kaikki myöskin korreloivat terveyden kanssa).

Hollantilainen tutkijaryhmä puolestaan havaitsi vuonna 2009, että 15 sairautta – esimerkiksi masentuneisuus, ahdistuneisuus, sydäntauti, diabetes, astma ja migreeni – olivat harvinaisempia ihmisillä, jotka asuivat kilometrin säteellä viheralueesta.

Myös alhaisemman kuolleisuuden ja veren matalamman stressihormonitason on havaittu olevan yhteydessä viheralueiden läheisyyteen.

Raitis ilmako virkistää?

Miksi luonnon läheisyys saa ihmiset voimaan paremmin? Johtuuko se raikkaasta ilmasta? Herättävätkö tietyt värit tai fraktaalikuviot näköaivokuoressamme neurokemikaaleja? Vai liikkuvatko vihreämpien seutujen ihmiset vain enemmän puistoissa?

Skotlantilaisen Glasgow’n yliopiston epidemiologi Richard Mitchell on tutkinut asiaa, ja hänen hämmästyksekseen tutkimus osoitti, että puistojen ja muiden vihreiden alueiden lähellä elävien ihmisten sairastavuus ja kuolleisuus olivat alhaisempia – vaikka he eivät edes käyttäneet viheralueita.

Unohda unilääkkeet, katsele puita

Mitchell ja muut tutkijat otaksuvat, että luonto vaikuttaa ensisijaisesti alentamalla stressitasoa. Stressihormoni-, hengitys-, pulssi- ja hikoilumittaukset viittaavat siihen, että lyhyetkin luontoannokset voivat rauhoittaa ihmisiä ja terästää heidän suorituskykyään.

Piileekö vastaus evoluutiossa?

Japanilainen tutkija Yoshifumi Miyazaki uskoo, että ihmisen elimistö rentoutuu miellyttävissä luonnollisissa ympäristöissä, koska sellaisissa se on kehittynytkin. Aistimme ovat hänen mukaansa sopeutuneet tulkitsemaan tietoa kasveista ja vesistöistä, ei liikenteestä ja pilvenpiirtäjistä.

Lähde: National Geographic 1/2016

 

« Takaisin